Pakko mikä pakko…

Pakko koittaa jotain uutta. Olen niin väsynyt tähän blogiini, että siirryin tuonne bloggerin puolelle ja yritän saada blogi-ryhdistäydyttyä 🙂

Tulethan mukaani ja tuo ystäväsikin 🙂

PIMAHLA´S

Joulukalenteri :D

Olettehan huomanneet, että Lankatuvassa on

             JOULUKALENTERI

Siellä on luvassa kaikkea mukavaa, joka päivälle. Käykääpäs klikkailemassa kalenteria päivittäin niin näette mitä mukavaa sieltä löydätte.

Suosittelen lämpimästi!

Nyt on otsikko hukassa…

Vihdoinkin..

..Minulla on kerijälaite! Kuinka sitä voikaan olla iloinen pienestä. Lankavyyhdit muuttuvat kauniiksi kakkusiksi, ensimmäisenä muuttui viron-villa vyyhti..

 

Jotain pientä siitä kudoinkin heti tänään. 🙂

Vaihtoehto hiuspannalle ja sille, että hiukset ovat aina kiinni. Kuvatessa piti vain käyttää tapaa ”teinikuva” eli peilin kautta kuvaamaan ja toivomaan, että onnistuu kuvata niin, ettei kasvot näy. Tällä kertaa onnistui! 😀

Tilaushaalarit olen toimittanut vastaanottajalle. Palaute oli ihan positiivista -Huh!  Kunhan vastaanottaja ehtii kuvata lapset -ihanat Luka ja Ronja – niin laitan kuvan myös tänne teidän nähtäville.

 

Myös toinen tilaustyö on valmistunut. Ja koska vastaanottaja saa sukat huomenna voin näyttää nämä teillekin. (Sorry Raija, kun ”salaisuus” paljastui 😉

Tykkään näistä ihan hullun lailla ja olivat hauskat kutoa. Yksinkertaista ja mukavaa! Lienekö johtunut siitä, että mukana oli vaaleanpunaista lankaa? En muista kutoneeni mitään missä olisi vaaleanpunaista tarvinut.

Offe-takki on myös valmis. Kerroinkohan sen jo? Päättelemättä on vielä huomiseen ja sitten pitääkin miettiä miten sen saisi kuvattua, että pääsisi oikeuksiinsa mahtava takki.. Itseni päällä tai ulkona henkarissa? Saattaa olla, painatan pihalle sen kanssa kun jotenkin kaikki näyttää kauniilta lumista taustaa vasten.

Kutoilemisiin ystävät! 😀

Kädentaito-messujen saldoa

Aamulla klo 6:00 starttan linkkari kohti Tamperetta. Suuntana kädentaito-messut. Minulle ensimmäinen kerta, ystävälleni neljäs tai viides. Hän lupasi pukata minua pyörätuolissani kojulta toiselle ja siksi uskaltauduin lähtemään mukaan.

Ja olihan siellä nähtävää ihan matalaltakin tasolta. Harmi vain, että kukkaro ei sallinut ostaa kaikkea mitä halusi, mutta uskon, että jokainen messulla kävijä ajatteli ihan samoin.. Kaikkee ihanaa joka koju täynnä.

Minulla oli tarkat suunitelmat mitä lankoja ostaisin. Ja joka lankakerälle onkin tarkka suunitelma miksi ne muotoutuvat. Eli messujen saldona minulle tulee tunika, villasukat ja lapaset. Ja tietenkin Lankatuvasta ostamistani langoista, joista tulee säärystimet ja kauluri.
Ja ystävät, kannattaa pitää Lankatuvan sivuja silmällä!!! Jotain kivaa tiedossa alkaen joulukuun ensimmäinen päivä! 😉

Tässä kuva minun messusaldostani (luulisin ettei kuvasta unohtunut mitään 😉

Tuo ihana lasitaide-koru oli ”tuliainen” rakkaalle tyttärelleni ❤   Hän kun on samanlainen korufriikki kuin minä ja Mussakin 🙂

Oikeinpäin molemminpäin :)

Kysyin NuoreltaMieheltä, jos saisin kutoa hänelle jotain muuta kuin sukkia. Itse ajattelin tietenkin jotain paitaa tai edes kaulahuivia, mutta ei. Pipon hän halusi. Ainut kriteeri oli, että sen pitäisi olla musta-harmaa. Helppoa, kuin heinän teko… Tai sitten ei.. Muistin jälleen miksi en koskaan kudo mitään mustaa. Minä vain en näe kutoa mustaa lankaa, en kertakaikkiaan. Mutta sain sentään pipon aikaiseksi.

Siinäpä se sitten on!  Nyt voi keskittyä muuhun 🙂

Kun ei voi kutoa niin sitten virkataan.

Vallalla on pieni lankahelvetti.

Novitan Rose lankaa tuli joskus muinaisuudessa hamstrattu enemmänkin. Luulin, että paidaksi haluaisi lanka itsensä kudottavan vaan eipä halunnutkaan.

Pienestä ympyrästä se lähti, vaikka epäselvä kuva ei sitä oikein kerrokkaan.. Ja vieläpä värinkin näyttää väärin. Tätä se on kun pimeällä kuvaa.. Salamavaloa käyttäen ei onnistunut ollenkaan.. Pitäisi vissiin kaikki kuvata päivän ainoana kirkkaana hetkenä ulkona, että kuvista saisi hyviä. Tänään, julmettuna sadepäivänä, ei sitä kirkkautta ole näkynyt.

Vähän isommaksikin on ympyrä jo ehtinyt ja niinhän siinä kävi kuin arvasinkin käyvän, kummasti alkaa reuna aaltoilemaan. En tykkää! Enkä purkaa!  Mohair-lanka ei oikein minun käsissäni suostu sujuvasti purkautumaan vaan tuppaa takertumaan kiinni.

Vielä en osaa lainkaan sanoa, mitä tuosta voisi tulla. Ei hajuakaan.. Ehkä tyyny, ehkä jotain mutta.. Aika näyttää, ellei sitten hermot mene.

Vapulla ei mene hermot, tuskin koskaan. Mutta rennosti tuo rontti ainakin osaa ottaa. Tänään minäkin haluaisin olla juuri noin rento, mutta eräät hihat odottavat kutojaansa… Ja päässä on miljoona tai kaksi ideaa muhimassa..

Ja pitäisi varmaan joulu-kutomisiinkin ajatukset kääntää… Huoh! Nyt iski paniikki..

Kynsikkäät

Mä oon kynsikkäiden suurkuluttaja. Huomasin kuitenkin, että kaikki kynsikkääni ovat ohuemmasta langasta eli päätin sitten kutoa paksummatkin, että niitä olisi edes yhdet. Ja eilen(kin) kun kädet on siinä kunnossa, että kutomista ei oikein voi edes ajatella, mutta en halunnut istua iltaa tekemättä mitään niin sopiva homma oli juuri tämä.
Paksulla langalla kudottuna nämä valmistui ennätys ajassa niin kuin kynsikkäihin nyt kovin paljon aikaa muutenkaan saa kulumaan -pääasia, että ovat nyt kipeitä ranteita lämmittämässä.

Pyöröliivi

Olin jo kauan haaveillut ”selänlämmittimestä” ja tuossa aiemmin, kun olin siellä neuleleirillä rentoutumassa löysin ohjeen ja langan, jotka sopivat mielestäni täydellisesti siihen tarkoitukseen ja niin aloitinkin liivin kutomisen heti kun kotiuduin leiriltä. Liivi oli valmis parissa päivässä, mutta kuten aina niin pingoittaminen jäi… Jäi siksi, että en oikein tiennyt mihin liivin neulaisin kiinni ja tuohon se jäi sitten pussiin odottamaan milloin ssen pingottaisin.. Odotti ja odotti, mutta tulihan se sitten tehtyä. Onneksi tuli, koska liivi on juuri niin täydellinen kuiin odotinkin.. Jospa pikkasen saisi helpotusta cerppi-oireilevaan selkään.                   …Ainahan sitä voi toivoa 😉  ….

Mitäs tykkäätte?

                                              Näin edestä……

                                        …ja näin takaa…

Mallina toimi äitini, joka ei suostunut naamaansa näyttämään… 😉

Pikasukat vol. 2

Ensin ensimmäiselle toiseksi toiselle.
Samanlaiset, mutta erilaiset.

Ensimmäiset soljui valmiiksi mukavasti ja vaivattomasti
toisten kanssa päädyin jännittäjäksi… Riittääkö vai eikö riitä -langanpirulainen!

Riitti (hurraa!!) eikä jäänyt sen vertaa, että säästää tarvitsisi…

Ero värin ja koon lisäksi ensimmäisen ja toisen parin kohdalla on myös se, että tiedän NuorenMiehen käyttävän villasukkia tiheämmin, kuin NuoriNainen käyttää… Eli sukkaa kuluu ja kuluu, pohja pettää.. Tai sitten ei. Time will tell.

Jatkoin vahvistetun kantapään vahvistetuksi jalkapohjaksi toiveena sukan kestävyyden paraneminen.. Jännä katsoo kuin käy..

Ja näin on samanlainen raidoitus siskon ja hänen veljensä sukissa ja minä tunnen oloni sekunnin hyväksi äidiksi. Ei paskempi tunne ollenkaan! 🙂

Kutoilemisiin ystävät!

Pikasukat

Eilen kävin rakkaan tyttäreni luona kahvilla ja siinä kaiken muun jutustelun lomassa kävi selväksi, että hänellä on pulaa villasukista. Tietysti lupasin kutoa hänelle sukat mahdollisimman pian ja sen teinkin silläkin uhalla, että tiesin hys-hys-neuleen valmistumisen hidastuvan juuri näiden sukkien kutomisen verran… Varsinkin kun hys-hys-neuleessa on kohta millaista, en kaikkien näiden neulevuosien aikana ole koskaan neulonut. Kaksi kertaa on mennyt purkuun (siis tämäkin!) ja mietin jo jos ongelmakohdan tekisin vanhalla tutulla tavalla, mutta jostain syystä ei luonto oikein anna periksi…

Tässä tänään valmistuneet AikuisNeidin sukat.
Ja pakko tarkentaa, että kuva vääristää värejä taas kerran.. Olisipa iltaisin niin valoisaa, että voisi illallakin kuvata ulkona. Sukat ovat oikeasti ruskea-punaiset.. Ei todellakaan tällaiset härmäläisväriset..