Asiaa muutamaa… Tärkeää ja vähemmäntärkeää..

Tärkeällä pitää aloittaa -tottakai!

Ihana uusin Snyni on muistanut minua kortilla. Kiitos! ❤

Jälleen saa ”korttiarkistoni” uuden tunnearvoltaan tärkeän lisän, mutta ei ihan vielä. Ensin kortti on tuossa ilmoitustaulullani ilahduttamassa mieltäni päivittäin. Ja minkälainen kortti onkaan!!! Koiranpentuja!! Mä niin pikkasen kuolin täällä! Tahtois niin koiran!

Eilinen fysiatrisella puolella käynti kyllä taas kerran valitettavasti pääsi muistuttamaan, että ei koiraa tähän taloon. Ei minusta ole ulkoiluttajaksi ja ei olis koiran elämää jos ulkoilut olisi vain tuossa pihassa juoksemista. Surullista mutta totta.

Kortti tuli jo maanantaina -mikä hyvä alku viikolle, mutta en ole voinut istua koneella niin pitkään että olisin voinut mitään postausta tänne tehdä niin siksi asia tulee teidän tietoon vasta nyt. Toivottavasti sny-emo bongaa asian täältä, kun tämän kirjoittamisen jälkeen ei kyllä koneella pysty pidempään olemaan..

Ja asioihin seuraaviin:

– Mä jo pitkään oon ollut täysin hermostunut siihen, kuinka minulla on lankoja ja keskeneräisiä töitä joka kori pullollaan. Parina iltana sitten olen istunut ja siivoillut kaikkia ”jemmojani”.. Yllätys oli suuri ja positiivinen, kun keskeneräisiä töitä oli vain yksi, joka sekin menee purkuun. Paljon löytyi kadonneita puikkoja ja koukkuja, enää yksi koukku kadoksissa. Ja olen tosiaan saanut ommeltua kotelon pitkille puikoille mikä sekin on ollut -pakko tehdä joskus-listalla jo pidempään. En laita kuvaa kotelosta vielä, kun vakaa aikomukseni on, että kirjailisin siihen koristeeksi jotain, että olisi mukavamman näköinen, kun tällä hetkellä se on tylsä harmaa…

– Aloittelin eilen yhtä pitsineule huivia. Samaa jonka olen aloitellut jo aiemminkin ja sitten purkanut kun ei vaan mene helppo kuvio minulla jakeluun.. Mä en ymmärrä miten onnistun siinä aina sotkemaan!!
Eilen aloitettukin on aloitettu jo neljännen kerran tänään. Huoh! Eilen aloittelin tummansinisellä alpakkalangalla sen ja KnitPron pyöröpuikolla, mutta joo… Olin päästänyt itseni unohtamaan, että mun silmillä ei tummaa lankaa tummalta puikolta erota vaikka ottaisin rillit pois nenältä. Vaihdoin sitten vaaleampaan lankaan.. Sain neulottua neljä mallikertaa (yksi mallikerta sisältää 12 kierrosta) kun huomasin, että en ole tyytyväinen, käsiala oli aivan liian kireää eikä malli päässyt edukseen. Kolmas kerta sujui todella hyvin siihen asti, että huomasin pudottaneen silmukan aika monta kierrosta aiemmin.. Vaikka tiesin, että kun purkaan siihen asti niin en todennäköisesti saa selvitettyä miltä kierrokselta jatkan niin kokeilin sitä kuitenkin. Ei onnistunut ja sitten jo sapetti sen verran, että katkaisin langan ja kiikutin se roskiin.. Ja heti silmukoita luomaan uudestaan..
Nyt vaikuttaa hyvältä, mutta pakko on koputtaa puuta kuitenkin. Kop-kop-kop!

*Olin tosiaan eilen monta tuntia sairaalan fysiatrisella puolella kuntoutusjakson jälkeisellä puolivuotis kontrollissa. Siellä tulee aina mietittyä omaa tilannettaan tavallista tarkemmin. Sitä miten kädet ei toimi, sitä miten jalat ei toimi.. Ja kun siellä yksi nainen jolla on sama sairaus kuin minulla kysyi, jos saisin toivoa mitä haluaisin niin minä en toivonut rahaa enkä edes terveyttä. Häntä hieman tuppas naurattamaan, kun sanoin, että olisipa minulla oma neulekerho. Pari kolme neulovaa ihmistä joiden kanssa neuloa yhdessä vaikka kerran viikossa mukavan höpöttelyn ja pikku napostelun parissa..

Siinä se tuli todistettua! Minä todellakin osaan priorisoida!!! 😀

Neulomisiin ystävät rakkaat ❤

Advertisements

Tietoja Pia

Carpe diem ! Minä olen -siis elän
Kategoria(t): höpötystä, SNY syksy 2012. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

16 vastausta artikkeliin: Asiaa muutamaa… Tärkeää ja vähemmäntärkeää..

  1. mikaelasme sanoo:

    Ilmoittaudu mukaan kurssille!! Joka tiistai voitaisiin rupatella ja juoda kahvia 🙂 Kotiin pääset minun kyydillä, Nuorikainen jos voisi vaikka tuoda 🙂 Ensi tiistaina eka neuleilta…

    • Pia sanoo:

      Kyllä mä harkitsin sitä -vakavastikin, mutta päätin jättää välistä sitten kuitenkin, kun tiedän ettei nää täällä halua mua ajaa mua edestakaisin sinne vaan siks että mä pääsisin rentoutumaan ja himasta veke välillä.. Kerran ehkä suostusivat tuomaan ja sit sanoisivat että joko taas..

  2. Snysi :) sanoo:

    Minustakin tuo oli suloinen kortti 🙂 Ja kiva lähettää välillä kortteja ihan etanapostissakin, e-kortteja on tietysti helmpi lähettää, mutta… Ota tuosta nyt selvää 😀
    Oma neulekerho olisikin aivan ihana! Tai pieni neulekahvila, jossa voisi mydä lankaa ja ihania herkkuja ja ja ja ❤ Ihanaa kun aina voi haaveilla kaikesta kivasta, mistä sitä tietää vaikka toteutuisikin joskus 😉
    Ihan pian on syyskuu, yritetään malttaa molemmat vielä hetki 😉

    • Pia sanoo:

      Mun ystävä on kauppias, jolla on ihana kyläkauppa, mutta automatkan päässä tietenkin.. Sinne yritän aina silloin tällöin päästä höpöttelemään, kahvittelemaan, neulomaan ja samalla siinä sitten hoituu ruokaostoksetkin. Mutta aivan liian harvoin pääsen..

      Kääk! Pakko se vaan on malttaa 😉

  3. Heidi Olkila sanoo:

    Ihana kortti!
    Itse haaveilen koirasta ❤

    • Pia sanoo:

      Minkälaisen koiran Heidi ostaisit?
      Jos tuo Mikaelan ihanaakin ihanampi Vilma joskus sais ihania pikkuvilmoja niin sitten olis jo kyllä todella vaikee olla harkitsematta vakavasti. 🙂

  4. Jos sä olet koira- niin mä taas olen sukunimeäni myöten kissaihminen. Mutta…nyt tulee se mutta. Elimistö ei anna ottaa kissaa, ei enää. Meillä kun oli kerran kissanpentuja, niin se pentukarva mokoma alkoi mennä henkeen, niin että sinne menivät minun kissahaaveeni. Posliinikissoille en onneksi ole allerginen, joten niille on aina tilaa täällä.

    • Pia sanoo:

      Kyllä kissat vaan on niin ihania!!!

      Minä oon ihan täysin eläinihminen. Mä voin kattoo vaikka minkälaista elokuvaa jossa ihmisille tapahtuu vaikka mitä kauheuksia, mutta edes elokuvissa en voi katsoo kun eläimille sattuu jotain.. Siks just en toiste katso KingKongia loppuun.. 😀

      Meillä on ollu akvaario, erilaisia lintuja -huippuihania! Ja nyt ennen tätä meidän kissakuningasta meillä oli monen monta vuotta Veera-Kalle ❤ kanimme..

      Kai mä raahaisin tänne elukoita vaikka kuinka paljon jos tuo mieheni ei pistäis hanttiin..

      • Meilläkin oli Söpö – niminen valkoinen kani kauan sitten. Tiedä sitten mitä sille tapahtui, mutta sen minä tiedän, että herkistyin kaneillekin ja pahasti. 😦 Surkeaa! Onneksi posliinikissat ja -kanit on keksitty, niin paljon kuin elävää kissaa haluaisinkin rapsuttaa ja kuunnella sen kehräystä.

  5. Weba sanoo:

    Onnea huivin selättämiseen. Ihanat söpöliinit kortissa ja postia on aina mukava saada, varsinkin ihan perinteistä. Onnellinen, kun jaksoit selvittää lankakorisi =) Kyjyn myötä minulla nyttysiä siellä sun täällä…

    • Pia sanoo:

      On se vaan tuo lankajemmojen löytäminenkin oma työnsä sinänsä 🙂
      Mukava kun tulit vierailulle blogiini ja erityiskiitos kommentista!

  6. Reppanainen sanoo:

    Juu-u, se on tärkeää osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen =) onneksi on netti, jossa on neulehenkistä porukkaa meille kaikille, joilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuus osallistua oikeisiin neuletapaamisiin! Kieltämättä tuollainen kortti pistää haluamaan koiraa! Omalla ukonpuolikkaalla on tällä hetkellä hirveä koirakuume, kun oli nähnyt pentuja jossain kylässä… minä haraan vastaan, koska ukko on vuorotyössä ja asuu kahdestaan dementoitumassa olevan äitinsä kanssa. Kuka sen koiran muka hoitaisi?!

    • Pia sanoo:

      Hyvä että haraat vastaan. Vaikka koirasta olisi varmasti iloa hänen äidilleen niin ulkoiluttaminen ei varmaan demenotoituvalle ihmiselle oikein sovi.

      Kiitos vierailustasi ja kommentistasi! Juuri pari päivää sitten sanoin ystävälleni, että kumma kun oli päivän aikana käynyt yli 100 kurkistelemassa täällä mutta vain muutama oli kommentoinut millään lailla.

      • Ihan asiaa puhut, Pia. Ja älä nyt hermoile, kyllä näitä kommentteja tänne ilmaantuu varmaankin enemmänkin vielä.

  7. Matonkude sanoo:

    Ihanaa kun sait snyltäsi kortin =D
    Niitä tulee tänäpäivänä toooodella harvoin, minulle ainakin. Ja kuinka ihanaa niitä kuitenkin on saada. Tuosta sitä nyt itsekin huomasin, ettei niitä tule kyllä itsekkään kovin paljoa läheteltyä.

    Pienet asiat piristävät!

    Kuten hyvässä samanhenkisessä seurassa käsitöiden tekeminenkin. Onneksi täällä blogeissa saa edes etänä näihin osllistua. Ja tämä salainen neuleystävyys on kyllä mukavaa!

    Hyvää syyskuuta sinulle =D

    • Pia sanoo:

      Minä olen yrittänyt ”kunnostautua” noiden postikortti juttujen kanssa, kun niitä o itse kiva saada niin varmasti muidenkin mielestä 🙂

      Mukavaa syyskuuta myös sinulle Matonkude 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s