Huivi, huivi ja huivi..

Se ei ole mikään salaisuus, että huivit on mun juttu. Tänä talvena olen neulonut pitkästi toistakymmentä, mutta yleensä ne jää kuvaamatta, kun on kiire viedä niitä vastaanottajille. Tässä kuitenkin kolme aikaansaannosta.

Tämä huivi on ihan selkeä asustehuivi. (Uups, nyt kuvasta huomaan, että aloituksen langanpätkä on päättelemättä :/)
Huivi ei jää minulle itselleni, vaan huivi matkustaa heti ensi viikolla etelä-ruotsiin, maailman parhaalle tädille!
Nyt vain saan jäädä toivomaan, että hän pitää siitä.

 

.

Tämä sitten arkistojen kätköstä. Neuloin tämän alkutalvesta. Huivin silmukkamäärä oli 750. Neuloin ensin ruskean osan, jonka jätin pyöröpuikolle odottamaan. Sen jälkeen vaaleanpunaisen, jonka viimeisellä kierroksella neuloin kappaleet yhteen. Muuten hyvä huivi, mutta se on aivan-aivan liian pitkä. Toimii tietenkin paukkupakkasilla. Ja koska huivi on niin julmetun pitkä niin en sitä koskaan sen enempää pingoittanut kuin kostuttanutkaan millään tavalla. Ajattelin, että jätän sen homman kesälle… Niin kuin se silloin olisi yhtään sen helpompaa

 

Ja viimeisenä huivi, johon sain ihanan, vaikean langan syksyn sny ystävältäni.
Aloitin huivia heti kun langan sain. Siitä ei kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. Koin langan itselleni aivan liian vaikeaksi ja piiloitin huivinalun kaappiin odottamaan inspiraatiota. Se tuli sitten eilen illalla. Purkasin huivinalun ja otin virkkuukoukun kokoa 10 käteeni ja päätin miten lanka toimii virkkaamalla. Parinkymmenen sentin virkkaamisen jälkeen huomasin, että en ole tyytyväinen jälkeen mitä siitä tuli vaikka lanka sopikin myös virkkaamiseen.
Jälleen purkuhommiin…
Ajattelin viimeisenä oljenkortena kokeilla neulomista ihan perinteisellä aina oikealla. Jätin siis kaikki ohjeessa olleet
-vedä lanka silmukan läpi, jutut pois… Loin 5 silmukkaa ja  siitä sitten vaan mielikuvitus peliin.. Välillä jokatoisesta lenkistä neuloen, välillä puolivälistä verkkoa silmukan ottaen ja muutenkin neulomalla tyyliin, neulo silmukka siitä kohtaa mihin puikko sattuu osumaan.
Ja jestas!! Olen täysin tyytyväinen lopputulokseen ja huivi tulee varmasti roikkumaan kaulallani usein.

Tässä se nähdään.. Kyläilu kannattaa. Ellen eilen olisi käynyt hyvän ystävän luona kylässä ja nähnyt huivia valmiiksi neulottuna, olisi tämä huivi jäänyt neulomatta.

 

Valmista tuli :))

Ei muuten ole pikkasen hyvä mieli!!
Sain muutamassa päivässä virkattua Elville uuden takin, kun ensimmäinen oli kuin olikin liian pieni. Ja harjoitus tekee mestarin. Kakkosversio onnistui paljon paremmin. Elvin äiti teki hyvän valinnan kun halusi takkiin  vaaleanpunaista. Pikkuisenko siitä tuli tyttömäinen )

Ja nyt voin palata oman harmaan paitani kimppuun, ehkä into sen neulomiseen on parantunut

JA VIHDOINKIN!!! NÄEN ETTÄ SNYNI ON LAITTANUT PAKETISTANI ARTIKKELIN BLOGIINSA! ILOINEN OLEN!!!!

Sny elämää..Ja pientä mattoilua..

Tänään olen oikein miettinyt… Olen itse sellainen, että jos vain kuulen omasta snystäni jotain tulen niin iloiseksi, että haluan täällä heti asiasta tiedottaa, eikä mikään yhteydenotto ole niin pieni, etteikö siitä blogini lukijat kuulisi…

Ihminen, jolle minä olen sny, ei reagoi siihen, jos kommentoin hänen blogissaan jotain, ei reagoinut ystävänpäiväkorttiin eikä ole reakoinut helmikuun pakettiin… Höh!!!

Jännityksellä jään odottamaan tapahtuuko mitään maaliskuussa..

 

KÄÄK -meni pienoiseks valitteluksi, sorry!

Ja sitten mattoilua…

Jo kauan olen haaveillut maton virkkaamisesta. Jep, käin hakemassa matonkudetta ja kympin koukun ja ei muuta kuin kokeilemaan.. Ilman mitään ohjetta matosta tuli tämän näköinen..

Ja seuraava matto on jo suunnittella, eikä siitä todellakaan tule tuollaista!! Tuo sinänsä sopii hyvin eteiseen, kun kerran tuossa on selvästi “juoksujalkoja”

 

 

Ystävänpäivä yllätyksiä <3

ENSIMMÄINEN SNY-PAKETTI saapui juuri sopivasti näin ystävänpäivänä. Sisältö oli mitä ihanin ja niin lämmin oranssinsävyinen sisällöltään. Kiitos Sny-ihanainen <3

 

Neljä kerää ihanaa Regia-lankaa, itse virkattu pehmeä pannulappu, oranssi kynttilä, teetä ja kortti jonka tekstiä tutkin tarkalla silmällä, josko tunnistaisin käsialaa tai kirjoitustyyliä, mutta ei ystävä on salainen ihan kuten tähän leikkiin kuuluukin. Tuo lanka muuten on niin kauniin värinen, että koitin siitä vielä ottaa lähikuvaakin, tiedä sitten antaako kuva täyttä oikeutta värien kauneudelle..

Vähänkö sormet syyhyää, mutta jos vaikka noita keskeneräisiä yrittäisi ensin saada valmiiksi…

____________________________

Eikä muuten yllätykset tähän loppuneet. Postilaatikosta löytyi myös lempilapsosten perheeltä itse tehty kortti, eikä mikä tahansa kortti ollutkaan, siinä oli ystävänpäivä mustikka-rahkapiirakan ohje!! Nam!! Menee kokeiluun jo tänään
Kiitos Anu <3

 

 

 

Snyltä välimuistaminen :))

Voi ihanaa!!!
Postipoika toi mulle tänään ihka oikean postikortin! Etanaposti on harvinaista herkkua.

Kiitos SNY <3   Pelastit päiväni!

 

Mulla on nää päivittämiset jäänyt pikkasen vähemmälle. Tekeillä on se pusero itselleni ja valmistuneita on lukematon määrä sukkia ja pipoja.. Kuvaamiset vaan on jääny niin sitten ei oo viitsinyt niistä sen kummenmmin kirjoittaakaan..

Oon täällä taas kuumeen kourissa (Shit!) ja ei jaksa noita neulomuksia ja virkkauksia oikein ajatella juuri nyt. Mutta jos vaikka huomenna.. Pitäkää peukkuja!

 

Valmista tuli :)

Ei uskoisi, että ennen (vuosia sitten tosin) virkkaus oli mun lempikäsityö-juttuni, niin koville otti tämän tekeminen.
Joka ikinen “koukkaus” sattui niin *keleesti käteen, että välillä olin jo luovuttaa. Pakko oli kuitenkin jatkaa, kun tuo malli jostain syystä kiehtoi minua niin paljon, että halusin nähdä mitä tuosta oikein tulee.
Huomenna saankin ihanan Elvin, jolle tämän tein, kylään.. Heidät otan niin mielelläni kylään! Jokainen kerta näkemisen jälkeen, mulla on niin hyvä olo. Pikkulasten, varsinkin rakkaiden pikkulasten touhuja on niin mukava katsella.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että jos en jo tänään niin viimeistään huomenna tartun  puikkoihin. Kaksi työtä on vieläkin kesken, mutta pikkasen tekis kyllä mieli jotkin raitasukat itselleni neuloa.
Tässä välissä neuloin yhden pitkän kaulahuivin lahjaksi eräälle huippuihmiselle, mutta niin kiireellä sen vein hänelle, että jäi sitten kuvaamatta.. Niin minua..

Ja huomenna sitten sny-emo alkaa jakamaan pareja. Hurraa -tästä se alkaa!!

Samperin saumuri ja ongelmia tuova ompelukone…

Olihan mulla varsin hyvä ajatus ja paljon kaikkea mukavaa suunniteltuna. Oli oli, ihan oikeasti!
Kädet on pikkasen huonossa kunnossa niin ajattelin, että nyt on  korkea aika parin vuoden tauon jälkeen kannattaa saumuri alakerrasta yläkertaan ja kultainen puolisoni sen eilen illalla sitten kantoikin. Ja tänään minä sitten aloin siitä puhaltelemaan pölyjä pois ja katsoin  öljyt ja langat. Muuten kaikki oli ok, mutta langat oli -tietenkin- menneet sotkuun.

Mitäs minä muinoin innokaskin ompelija siihen? Ei muuta kuin langat poikki ja pujottamaan niitä uudestaan. Se ei ollutkaan tänä päivänä yhtä helppoa kuin pari vuotta sitten. Ennen ei ollut ongelmia asian kanssa ollenkaan, mutta nyt oli. Piti ottaa silmälasit pois päästä, että näki ohjeesta (koneen kyljessä) mihin rakoseen langat pujotetaan ja sitten laittaa silmälasit takaisin päähän, että näki pujottaa langat. Minullako ikänäköä? Hmm….

Sain kuin sainkin langat pujoteltua ja kankaalle juttelin, että haluan sen kohtelevan konetta nätisti, ettei kone tykkää huonoa. Joko kangas ilkeili tai sitten kone ilkeili, mutta toimimaan kone suostui vain parinkymmenen sentin ompeleen verran. Sen jälkeen ei mitään. Ensin katsoin, että se on kolmas lanka, joka ei suostu toimimaan, mutta se oli paikoillaan kuten pitää, sen jälkeen tarkastin muut kolme lankaa ja myös ne näyttivät olevan paikoillaan. Grrr!!

Tää vaan on niin tätä jälleen..

Toki voisin ottaa ompelukoneen ja ommella sen mitä ommella ajattelinkin, mutta viimeksi kun ompelin myös se ryökäle oli minua vastaan.

Visusti päätin, että en edes kokeile ompelukonetta tänään, mutta, mutta…..
…mun vaan on niin vaikea antaa periksi…

 

Kovastikin keskeneräistä..

Kummallista miten sitä välillä ei saa mitään järjellistä valmiiksi tai edes kunnolla alkuun. Just tällä hetkellä mulla on meneillään sellainen vaihe. Tietenkin tuo CRPS  osaltaan vaikuttaa asiaan, mutta kuitenkin..

Jotain olen kuitenkin tehnyt. Villasukkia on tullut neulottua, mutta vieläkään en jostain syystä saa niitä kuvatuksi tai millään muullakaan tavalla laitettua muistiin.. Tässä kuitenkin näkyy yhdet valmiit raitasukat ja sitten tein lempisukkiini uuden kärjen -jämälangoista nekin, mutta minulle kelpaavat. Noissa lempisukissa on varsi, jollaista olen monet kerrat yrittänyt neuloa, kuitenkaan tajuamatta miten se neulotaan, enkä jostain syystä, oliskohan se kun en tiedä mikä mallin nimi voisi olla, niin siis en ole löytänyt ohjetta netistäkään…

Ja keskeneräisiä töitä minulla tietenkin on kuten kuvasta näkyy. Harmaasta langasta tulee joskus hamassa tulevaisuudessa minulle paita. Aloin neulomaan sitä valepatenttineuleeella ja piru miten se on minusta tylsää neulomista. Voipi hyvinkin olla, että puran koko tekeleen ja aloitan alusta pelkällä oikealla.

Toinen keskeneräinen onkin sitten lapaset, jotka aloitin niillä metallipuikoilla, jolloin puikot jatkuvasti tipahtelivat, mutta onneksi  Lankatupa on aina yhtä luotettava kauppa ja uudet KnitPron 2,5mm puikot odottivat minua heti tilausta seuraavana aamuna postilaatikossa.

Sorry aivan liian tummat kuvat, mutta eiköhän tuosta jotain selvää saa.. Lanka muuten on edelliseltä sny kierrokselta

Sitten suvussa on ihana-ihana 9kk vanha Elvi prinsessa. Hänelle haluaisin antaa tähti villatakin, joten sitä sitten aloin virkkaamaan eilen. Vaikea vain virkata, kun ei ole pienintäkään tietoa, että onko takki lähelläkään oikean kokoista, mutta virkkaan sen nyt kuitenkin valmiiksi ja ellei se ole sopiva tai mieluisa niin heitän takin sitten kirpputorilla. Ei siinä sen ihmeellisempää ole. Mukava sitä on tehdä ja nopea… Mikä onkin näin kärsimättömälle ihmiselle ihan hyvä juttu.

Tästä se lähtee! Kaikki neulojat mukaan :)

SALAINEN NEULEYSTÄVÄ KEVÄT  2012

 

Saakin tässä sitten alkaa jännityksellä odottamaan kenet saa omaksi snykseen. )
syksykierroksellahan ihana Viuhti oli hän ketä sain ilahduttaa pienillä paketeillani.

Ehti jouluksi sittenkin :)

Siinä se on!

Stressipaita, joka loppujen lopuksi valmistuui aattoyönä puoli kolmen aikaan. Mä en halua nähdä sitä ikinä enää. Ja nuo sukat muuten, ne oli lentokone neuleena eikä lanka todellakaan ole noin kirkkaan sävyistä mitä kuvasta voisi luulla,

Paidan neuloin siskontytölle ja sukat siskolle. Sukissa ei ollut mitään vikaa mitä valitettavasti ei voi paidasta sanoa. Harjaantunut silmä huomaa varmasti, että paita on neulottu kokoon ilman, että kappaleita kostutettiin ja pingoitettiin ja niin saikin sisko sitten aattoaamuna tekstiviestin koskien sitä mitä paidalle voisi tehdä ennen käyttöön ottoa

Mä niin vannoin, että en mitään suurta alkaisi nyt neulomaan, mutta kun oli päivä pari kulunut niin jo alkoi ohjeiden penkominen. Ja jotain löytyikin. Heh!

Mieli jo vähän halajaa uudelle sny kierrokselle. Tietääkös joku milloin se mahdollisesti alkaa?

 

____________

 

Ja pieni -ihan jotain muuta- luontoinen tiedoitus(ko?) asia…  Olen kyllästynyt kirjoittamaan uniani vihkoon, ja niille sitten onkin tulossa ihan oma bloginsa. Linkki löytyy tuosta linkkilista valikosta ja löytyyhän se myös tästä.